Digitarina: Opiskelijan kesä

Digitarinani tätä kurssia varten syntyi ehkä hieman tylsänlaisesta aiheesta, nimittäin kesän mittaan ottamistani kuvista. Ajattelin, että se kuitenkin on kätevä tapa demonstroida miten helposti kuka tahansa voi nykyään tehdä ammattimaisen näköisen videon. Se ei vaadi kuin tavallisen älypuhelimen ja muutaman klikkauksen.

Eri videomuokkausapplikaatioita on vaikka muille jakaa, niin Androidille kuin iPhonellekin. Itse omistan edullisen Motorolan älypuhelimen, mutta silläkin sai ihan kivaa jälkeä aikaiseksi. Kuvista olen ottanut lähes kaikki itse, ja vaikka ne laadultaan tuskin päätä huimaavat, saa niistä ainakin hyvän yleiskuvan kesästäni.

Itse käytin MiniMovie nimistä applikaatiota, joka on ilmainen. Applikaatio mahdollistaa erilaisten diaesitysten valitsemisen kera musiikin, ja ymmärtääkseni siihen voi myös ladata omia kappaleita, jos sellaisia löytyy. Ihan jo tekijänoikeuslakien takia valitsin kuitenkin yhden muutamista valmiista soinnuista taustalle. Ehkä jokin svengaavampi hissimusa olisi ollut kivempi, mutta nyt mennään tällä.

Ohjelma oli muuten ihan näppärä, mutta harmaita hiuksia aiheutti kuvien valitseminen esitykseen. On harmillista, että 300 kuvan scrollauksen jälkeen ruutu päättää palata takaisin alkuun, jolloin joutuu uudestaan löytämään oikean kohdan. Olisin myös halunnut vaikuttaa esityksen pituuteen enemmän, mutta voi tietty olla, että syynä epäonnistumiseen oli oma osaamattomuuteni.

Kolmas pienoinen ongelma oli videon lataaminen internetin ihmeelliseen maailmaan. YouTubeen en sitä saanut, vaan lataus ei tuntunut alkavan ollenkaan. Sama ongelma oli Photobucketin kanssa. Lopulta jouduin lataamaan sen Facebookiin, josta pystyin tallentamaan sen tietokoneelle. Ongelman alku oli siis se, että tietokoneeni ja Motorola eivät tahtoneet päästä yhteisymmärrykseen USB-kaapelin roolista tiedonsiirrossa.

Nyt tietysti huomasin, että videon voi myös "upata" suoraan Bloggeriin. Tietääpähän ensi kerralla, niin ei tarvitse tehdä asioita vaikeimman kautta.

Miten perinteinen yhteisöllisyys on sitten muuttunut verkkoyhteisöllisyydeksi? Varmasti monella tapaa, mutta toisaalta myös ei. Ennenkin otettiin kuvia ja järjestettiin verhoa vasten diaesityksiä olohuoneessa, tai vaihtoehtoisesti katsottiin kesän tapahtumia VHS:ltä. Vaari kulki takuuvarmasti videokamera kädessään kesätapahtumissa, milloin ristiäisissä, häissä tai lasten synttäreilläkin. Ihan samaa tehdään nykyään, mutta enää ei tarvitse kokoontua olohuoneeseen porukalla. Tai vaikka kokoontuisikin, voi nykyään palata muistojen äärelle myös omissa oloissaan kotona, silloin kun siltä tuntuu.

Siinä mielessä en itse ajattele, että perinteinen yhteisöllisyys olisi jotenkin kadonnut elämästäni some-aikakauden myötä. Se on vain ja ainoastaan helpottanut kuulumisten, muistojen ja ajatusten vaihtamista. Se on pikemminkin positiivinen lisä, ei niinkään perinteisiä arvoja poissulkeva asia. En sitten tiedä mikä asian laita olisi, jos olisin nyt lukioikäinen, joille someilu on varmasti vielä huomattavasti tärkeämpi asia. Yllättävän isoja eroja syntyy pienessäkin ajassa eri ikäryhmien välillä, vaikka toverini mielestä olen toki edelleen "just a baby".

Mitä matkailuopiskelijan kesään sitten kuuluu? No, se selviää videota vilkaisemalla.

Justin.tv

Sosiaalisen median eri muodot aiheuttavat toisinaan ristiriitaisia tilanteita, joista hyvänä esimerkkinä toimii esim. Justin.tv. Yritys kaatui aika lailla tasan vuosi sitten, ja oli alun alkaen vuonna 2007 perustettu amerikkalainen start up -yritys.

Justin.tv:n toiminta perustui siihen, että kuka tahansa pystyi perustamaan ns. Internet-kanavan videokuvan lähettämistä varten. Toisin kuin perinteisemmissä videopalveluissa, Justin.tv:ssä panostettiin suoran kuvan lähettämiseen, toisin sanoen tv-kuvaan.

Ongelmaksi se muodostui siinä vaiheessa, kun ihmiset (vähemmän yllättäen) lähettivät tekijänoikeuslakien suojelemia ohjelmia, ja täten rikkoivat lakia. Ei liene kenellekään yllätys, että suoran huippu-urheilutapahtuman seuraaminen on useamman ihmisen mieleen, kuin satunnaisen veikkosen runotuokiot webcaminsa äärellä.

Lopulta yritys yhdistyi emoyhtiöönsä Twitch.tv:hen, ja lopulta lopetti toimintansa kokonaan. Twitch.tv on edelleen olemassa, ja sen toimintaperiaate on hyvin pitkälti samanlainen, tosin sisältö on painottunut videopelaamiseen. Siinä onkin yksi tulevaisuuden suurista viihdemuodoista, nimittäin ns. elektronisen urheilun seuraaminen videokuvana, eli tietokonepelikilpailujen katsominen. Tämän tietävät mm. korealaiset hyvin.

Sateinen päivä Porvoossa - mitä tehdä?

Alkukesä ei ole vastannut kaikkien odotuksia, vaan tuntunut pikemminkin lokakuulta kuin kesäkuulta. Usein unohtuu, ettei kylmä kesäkuu suinkaan ole tavaton Suomessa. Monilla kuitenkin alkaa lomat heti juhannuksen jälkeen, ja jos ei ole suunnitteilla ulkomaanmatkoja, täytyy yrittää ottaa kaikki ilo irti sateisestakin koti-Suomesta!

Mitä sitten tekisi sateisena päivänä Porvoossa? Helsinki on tietysti lähellä, mutta toisinaan ei jaksa lähteä seikkailemaan, varsinkin jos ei ole autoa käytössä ja budjetti on rajallinen.

Itse lähtisin ehdottomasti paikalliseen elokuvateatteriin Biorexiin, jossa pyörii elokuvamaailman kuumimmat uutuudet viikon jokaisena päivänä. Jos lisäksi sattuu olemaan opiskelija Porvoossa, saa Campus Passilla elokuvalippunsa erittäin huokeaan hintaan, eikä lompakko kärsi. Biorexissä pyörii elokuvien 3D-versiotkin, joten miksi et lähtisi frendin kanssa katsomaan miltä uusin Jurassic World näyttää, vaikka heti huomenna?

Leffan jälkeen saattaa nälkä iskeä, jolloin kannattaa suunnata keskustan parhaimpaan kebabpaikkaan, Araratiin. Araratissa tehdään kaikki itse, aina iskenderin leivästä lähtien, ja pihvitkin paistuvat maukkaiksi henkilökunnan toimesta. Palvelukin on nopeaa ja asiallista, ja paikka itsessään erittäin siisti. Itse suosittelisin juurikin Araratin iskenderiä, joka on parhaimpia Suomessa syömiäni.

Sateessa ei välttämättä tee mieli istua ulkona, mutta jos ilma ei ole liian viileä, voi suunnata kebabin jälkeen Porvoon Paahtimoon terassille jälkiruoalle. Irish coffeen siemailu terassin katoksen alla on tunnelmallista, mutta samalla on vain parin askeleen päässä lämpimistä sisätiloista.

Ilta on tämän jälkeen hyvä päättää Old Towniin, jossa bileet jatkuvat viikonloppuisin kahteen asti yöllä (viikollakin jos väkeä riittää). Guinness-pint tehdään oikeaoppisesti, eikä ole myöskään hinnalla pilattu. Keskiviikkoisin on tarjolla open mic -iltaa, perjantaisin livemusaa ja sunnuntaisin ainakin kesäkuun ajan tietovisaa kello kuusi.

Vaikka tykkäämme enemmän Porvoostakin kauniin aurinkoisena päivänä, ei tarvitse istua yksin kotona vaikka vettä ropisisi!

Mistä instailen?

Tällaista kysymystä pukkasi kommenttiosioon, ja hyvä kysymys onkin. Mistä minä instailen? No, ensinnäkin olen tällä hetkellä aktiivinen kahdella instatilillä; omallani ja toisen työpaikkani. Oma tilini on yksityinen, mutta seuraajia löytyi joskus reilu vuosi sitten yllättävän paljon Facebook-yhteyden vuoksi, joten kaikki eivät suinkaan kuulu lähipiiriini.

Työpaikan tili onkin sitten julkinen, ja siihen on monella työntekijällä pääsy. Idea Instagram-tilin hankkimiseenkin syntyi vasta vajaa viikko sitten, kun istuimme porukalla iltaa ravintolassa virkistyspäivän merkeissä. Itse otin tämän tehtäväkseni, mutta toivon, että muutkin ottavat osaa kuvien napsimiseen kesän mittaan. Tällä erää ainakin näyttää hyvältä, kun huomasin, että kuvia on lisäilty muidenkin toimesta. Seuraajia saisi olla enemmän, mutta ehkä niitä löytyy ajan mittaan (vink, vink Visit Porvoo).

Alkuperäinen kysymyshän oli mistä minä instailen. Omalla tililläni milloin mistäkin, mutta usein teemana on jalkapallo. Käyn melko usein peleissä, ja tykkään silloin napsia jonkin kuvan ja ladata sen instaan. Mitään varinsinaista teemaa ei kuitenkaan ole. Lisäksi joudun tunnustamaan, että ehkä kerran kahteen kuukauteen tulee julkaistua oma naamakuva, eli ns. selfie. En oikein tiedä miksi, mutta kai se johtuu jostain ihmisen perustarpeesta välillä näkyä ja tuntea, että toiset hyväksyvät "tyylisi" tykkäysten muodossa. Tai onhan se niin, sanoi asian ääneen tai ei. Kaikki tietää sen, mutta ei siitä sovi puhua.

Muuten melko iso osa kuvista lienee kuppiloissa otettuja, kun sen oluttuopin kuvaaminenkin tuntuu olevan jonkinlainen synnynnäinen tarve ihmisellä. Lisäksi maailmalle pitää todistaa missä on käynyt, varsinkin jos eksyy toiseen maahan. Jos eksyy toisessa maassa baariin, täytyy se vielä suuremmalla syyllä ikuistaa. Loppujen lopuksi - kaiken tämän viisastelun ja synkistelyn keskellä - on todettava, että tykkäysten lisäksi muiden kuvien selaaminen Instassa on hauskaa. Se on viihdettä, tavallisilta ihmisiltä tavallisille ihmisille, jotka tosin saattavat välillä tehdä erittäin jänniä ja epätavallisia juttuja. Niitäkin on kiva katsoa. Eli instatkaa minkä jaksatte (mutta älkää pahoittako mieltänne, mikäli seuraajamäärä tippuu kun postaatte 10 kuvaa päivässä mäyräkoirastanne).

Työpaikan tilille olisi tarkoitus postailla kuvia esiintyjistä (olen siis baarissa töissä), yleisiä fiilistelykuvia sisältä ja ulkoa yms. vekkulia. Sillähän voisi mainostaa vaikka tv:stä näytettäviä urheilutapahtumiakin. Se on nykyään varsin suosittua, esim. suuret mediatalot kuten Aftonbladet harrastavat sitä. Miksei siis pubikin?

Someihin tutustuminen | WhatsApp ja Instagram

Tässä postauksessa käyn läpi kahta alati suosiotaan kasvattavaa some-sovellusta, jotka ovat tärkeitä monella alalla myös bisnesmielessä. Ensimmäinen niistä, eli WhatsApp, on matkapuhelinten ja tabien viestittelypalvelu, joka julkaistiin vuonna 2009. Sen perustivat kaksi Yahoo!:n entistä työntekijää, ja alunperin sovellus oli eräänlainen ilmainen tekstiviestipalvelu, jossa viestittely tapahtui matkapuhelinverkon sijaan Internetissä. Ihmisten tunnistaminen toimii kuitenkin kuten perinteisessä "tekstaamisessa", eli matkapuhelinnumerolla.

Tänä päivänä WhatsApp mahdollistaa myös kuvien ja videoiden jakamisen, ryhmäkeskustelut, ilmaiset puhelut yms. Sitä käytetään paljon myös työelämässä yhteydenpitoon, sillä se mahdollistaa mutkattoman ja ilmaisen yhteyden työntekijöiden ja esimiesten välillä missä ja milloin vain. Jos jotain negatiivista haluaa asiasta hakea, lienee se juurikin, että töitä pakeneminen esim. lomalla on entistäkin vaikeampaa. Työpaikan WhatsApp-ryhmä on aina parin pyyhkäisyn päässä.

Omassa työssäni WhatsApp kuitenkin on oiva apuväline, sillä saan käytännössä kaiken oleellisen tiedon ryhmäämme, aina tärkeistä päivämääristä työvuorolistoihin ja virkistystapahtumiin. Kysymyksiin saa myös nopeasti vastauksen, sillä joku päivystää aina automaattisesti puhelimensa äärellä. Jos jokin asia vaatii selvennystä, voi napata kuvan ja jakaa sen. Voilá, kätevää!

Tämän hetken trendikkäin some-sovellus lienee kuitenkin Instagram. Voisi väittää, että vasta viime vuosina yritykset ovat toden teolla ymmärtäneet Instagramin arvon luodessaan brändiä ja promotessaan sitä. Instagram on siis palvelu, johon voi ladata kuviaan joko julkisesti kaikkien nähtäväksi tai henkilökohtaisesti hyväksymiensä ihmisten iloksi.

Varsinkin matkailualalla palvelusta on valtavasti hyötyä, sillä matkoja myydään ennen kaikkea mielikuvien perusteella. Miten mielikuvia luodaan? No, tietysti kuvilla. Vanha sanonta, "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa", pitää harvinaisen hyvin paikkansa.

Lupasin tuossa aiemmin tuoda nykyistä kotikaupunkiani esille tässä blogissa, joten käyttäkäämme esimerkkinä Visit Porvoon tiliä. Kuinka helppoa onkaan markkinoida tuotettaan nykyään, tässä tapauksessa Porvoon kaupunkia? Valitulle joukolle pääsy muokkamaan "instatiliä" ja kuvia kehiin; tarkoin valituilla #hashtageilla, tottakai! Syksyllä 2010 julkaistu kuvapalvelu tulee taatusti jatkamaan kasvamistaan. Oman elämänsä kuvaaminen ja tykkäysten metsästäminen on pop!

Heti tositoimiin

Sosiaalinen media tutuksi. Kurssin alkaminen yllätti allekirjoittaneen kuin Juha Miedon konsanaan, mutta hätähän ei ole tämän näköinen. Mikäs sen mukavampaa, kuin päästä kirjoittelemaan aikansa kuluksi! Sen ei ainakaan pitäisi käydä pitkäksi kesän aikana, sillä sen verran monella saralla näyttäisi olevan aktiviteettia, mutta hyvä niin.

Olen 24-vuotias matkailualan opiskelija, joka pitää majapaikkanaan idyllistä Porvoota - tarkemmin ehkä hiukan vähemmän idyllistä esikaupunkialuetta, mutta samapa tuo. Ihan sopiva kaupunki alasta kiinnostuneelle pk-seutulaiselle suomenruotsalaiselle. Matkailijoita riittää vuoden ympäri ja vanha kaupunki herää mukavasti kesäksi eloon, mutta ison kirkon värikkäät valot ovat vain lyhyen bussimatkan päässä, jos tuntuu, että idylliä on liiaksi. Enimmäkseen kyllä viihdyn kaupungissa mainiosti, varsinkin kesäaikaan, kun pääsee itsekin toden teolla osaksi Porvoon turismiskeneä työn kautta.

Viimeksi eilen tuli funtsittua, miten kaunis paikka tämä oikeasti on. Kummasti se voi unohtua talvisaikaan, kun kadut täyttyvät loskasta ja joelta sataa räntää vaakatasossa, mutta keväällä kaikki muuttuu. Kauniit puutalot ja istutukset, pienet putiikit ja kahvilat sekä illalla valoja heijasteleva jokimaisema saavat ymmärtämään, miksi Porvoo on niin monen matkailijan suosiossa.

Tavoitteeni tällä kurssilla on saada parempi yleiskäsitys erilaisista sosiaalisen median muodoista, ennen kaikkea vähemmän tunnetuista. Tulen todennäköisesti paneutumaan sosiaalisen median hyödyntämiseen matkailualalla yleisesti, mutta mahdollisuuksien mukaan myös paikallisesti Porvoossa.

Toivottavasti kurssista kehkeytyy mukava ja antoisa kokemus, joka tarjoaa paljon mielenkiintoista luettavaa eri aiheista.

Kim